Sylvie’s Head – Everything Is Free:

Nykypäivän rockissa vallitsee usein tarkkaan hiottu ja markkinakelpoisuuteen tähtäävä estetiikka, mutta Sylvie’s Head astuu näyttämölle "Everything Is Free" -debyytillään tinkimättömänä poikkeuksena. Göteborgista ponnistava yhtye rakentaa äänimaisemansa vapaasti, suunnittelematta ja vailla silottelua. Lopputuloksena on aito, villi energia, joka tuntuu olevan vain askeleen päässä hallitsemattomuudesta—juuri sellainen aitous, jota moni bändi yrittää turhaan jäljitellä.

Heti ensikuulemalta erottautuu albumin rajoittamaton ote. Kappaleet eivät perustu pikkutarkkaan rakenteluun, vaan kuulostavat myöhäisillan improvisoinneilta ja särösoundin hallitsemilta purkauksilta, joissa vakuuttavuus on sekä vangitsevaa että haastavaa. Brittiläisen 90-luvun vaihtoehtorockin, shoegazen ja psykedeelisen musiikin vaikutteet välähtelevät etenkin kitaroiden pyörteissä ja tiheissä tunnelmissa, mutta Sylvie’s Head ei jää genreuskolliseksi—sen sijaan se käyttää pirstaleita rockin synkästä romantiikasta ja kokoaa niistä täysin omanlaisensa soundin.

Levyn voima piilee ennen kaikkea sen energian intensiteetissä. Raitojen hypnoottiset groove-tahdit ja jatkuvassa ylikuormituksessa jyrisevät kitarat vievät kuulijansa mukaansatempaavaan syöksyyn. Monotonia muuttuu vahvuudeksi ja potkii biisit armottomaan vauhtiin, kuin koko levy olisi milloin tahansa repeämäisillään äärirajoille—mutta pysyy kasassa juuri ja juuri. Esityksessä on harkittua välinpitämättömyyttä: Sylvie’s Head ei pyri miellyttämään kuulijaa, ja juuri siksi heistä on vaikea olla piittaamatta.

Moniin nykypäivän genretovereihinsa verrattuna "Everything Is Free" erottuu spontaaniudellaan. Kun toiset yhtyeet piiloutuvat poseerauksen ja tarkoin harkitun ulkoasun taakse, Sylvie’s Head hyökkää eteenpäin kappaleilla, jotka säntäilevät unenomaisista, sumuisista siirtymistä räjähtäviin breakbeat-rytmeihin ja kulmikkaisiin kitarapurkauksiin. Melodiset koukut nousevat hetkittäin pintaan muistuttaen pop-osaamisesta, mutta hukkuvat taas särön ja melun kerroksiin. Lopputulos on samanaikaisesti rymisevä ja räjähtävä—arvaamaton ja vangitseva.

Kohokohdan tarjoaa versio Psychic TV:n "Godstarista". Kyse ei ole suoraviivaisesta coverista, vaan Sylvie’s Head upottaa kappaleen omien tummien, huumaavien sävyjensä joukkoon tavalla, joka tekee siitä olennaisen osan albumikokonaisuutta. Se osoittaa bändin kyvyn muokata vaikutteensa omaksi ilmaisuksiin, vahvistaen heidän omaa, syvää ja upottavaa äänimaailmaansa.

Ehkä vaikuttavin aspekti "Everything Is Free" -albumilla on sen tinkimätön itsevarmuus. Yhtye ei astu mahdollisuuksiensa kentälle varovasti, vaan ryntää mukaan täysillä, oma visio kirkkaana ja tarkoitus selkeänä. Siloittelematon, rehellinen asenne muodostaa irtioton nykyisen rockin kontrolloidusta kaupallisuudesta—tämä levy murisee tavanomaisuuden kahleille, eikä piilottele meluisia, likaisia ja kuluneita reunojaan.

Vaikka yksityiskohdat yhtyeen kokoonpanosta, äänityksistä tai julkaisutiedoista jäävät epäselviksi, "Everything Is Free" -levyn musiikillinen ilmaisu on harvinaisen selvä: kyseessä ei ole vain lupaava debyytti—vaan julistus, joka piirtää rajan prosessoidulle nostalgiarockille ja muistuttaa, miten elintärkeää uhmakas, kompromissiton asenne tässä lajissa voi yhä olla.