Phantogram osoitti äänellisen voimansa 3Arenalla

Genrerajojen hälvetessä yhä enemmän toimii Phantogram esimerkkinä siitä, mihin luovuus ja hybridisointi voivat johtaa. New Yorkista kotoisin oleva duo, Sarah Barthel ja Josh Carter, toi omaleimaisen yhdistelmänsä elektronista musiikkia, vaihtoehtorockia, dreampopia ja triphoppia Dublinin 3Arenalle avaten illan Linkin Parkille 29. toukokuuta. Monille yleisössä heidän musiikkinsa oli uusi tuttavuus, mutta yhtyeen energinen keikka osoitti, kuinka paljon on mahdollista saavuttaa kahden hengen kokoonpanolla – kun taiteellinen kunnianhimo on rajaton.

Jo ensisävelistä asti Phantogram teki selväksi, ettei heidän tarkoituksensa ollut jäädä taka-alalle, kuten lämmittelijöille usein käy. Heidän lavaolemuksensa henki itsevarmuutta, ja soundi oli yllättävän rikas ja täyteläinen kahden muusikon voimin. Sarah Barthel vangitsi huomion lavan keskellä, laulu äänen väritellen eteerisestä voimakkaaseen ja tuoden jokaisen kappaleen ytimeen tunnetta ja voimaa. Samaan aikaan Josh Carter vuorotteli monitahoisen kitaratyöskentelyn ja elektronisten elementtien käsittelyn välillä, syventäen yhtyeen sointia entisestään.

Phantogramin live-esiintymisessä korostuu taitava synien, ajavien rytmien ja samplauksen kerrostaminen. Barthelin tulkinta ja Carterin monivivahteinen soitto luovat musiikillisen kokonaisuuden, jossa jokainen kappale rakentuu huolellisesti eteenpäin ja sykkii yhtyeen tunnusomaisia elokuvallisia maisemia. Musiikki liikkui klubimaisen tumman energian ja vaihtoehtorockin isojen eleiden välillä, ja nämä kontrastit pitivät yleisön otteessaan koko setin ajan.

Vaikka suurin osa yleisöstä oli paikalla Linkin Parkin vuoksi, kävi nopeasti selväksi, että Phantogram osasi ottaa tilan haltuunsa. Odottava tunnelma vaihtui kiinnostukseen, ja katseet kääntyivät lavalle. Yleisön energia muuttui tuntuvasti—ja tämä on harvinainen saavutus mille tahansa lämmittelijälle. Phantogram onnistui nostamaan tunnelman pelkällä ansiokkaalla musiikillisella läsnäolollaan.

Esityksen tuotanto oli tarkoituksellisen pelkistetty, jolloin keskiöön nousivat itse musiikki, valaistus ja keikan vähitellen rakentunut tunnelma. Yhtye jätti teatraaliset kikat ja efektit sivuun, luottaen puhtaasti omaan soittotaitoonsa ja kemiaansa. Duo täytti suuren areenan intiimillä, mutta samalla näyttävällä läsnäolollaan – osoitus siitä, kuinka vahvasti live-esiintyminen voi vedota ilman teknistä kikkailua.

Viimeisten kappaleiden koittaessa Phantogram oli päässyt siihen, mistä jokainen lämmittelijä haaveilee: bändi ei ainoastaan lämmittänyt yleisöä, vaan jätti ihmiset toivomaan lisää. He kohottivat illan odotuksia, mikä ottaen huomioon pääesiintyjän suuruuden, on huomattava saavutus. Yhtyeen esitys teki vaikutuksen niin ensikertalaisiin kuin pitkäaikaisiin faneihin.

Heidän esiintymisensä 3Arenalla alleviivasi yhden musiikkimaailman perusasioista: vaikutus ei synny esiintyjien määrästä lavalla, vaan siitä intohimosta ja luovuudesta, jonka he tuovat mukanaan. Phantogram, vain kahden jäsenen voimin, esitti keikan, joka kaikui läpi areenan ja sementoi heidän asemansa modernin vaihtoehtomusiikin kiinnostavimpien toimijoiden joukossa.