David Byrne Rosendalissa: Iloinen mestariteos musiikin taidetta

Rosendalissa sunnuntaina David Byrneä katsomaan saapuneet eivät todistaneet vain musiikkitapahtumaa – he kokivat elävän, jatkuvasti kehittyvän taideteoksen. Esitystä ylistettiin korkeimmalla arvosanalla, ja sen synnyttämä hillitön ilo vahvisti Byrnen asemaa yhtenä popin kekseliäimmistä ja kiehtovimmista esiintyjistä.

Byrnen lavainnovaatiot juontavat juurensa vuoteen 1983, jolloin Talking Headsin "Speaking In Tongues" -kiertue ja ikoninen konserttielokuva "Stop Making Sense" esittelivät uudenlaisen tavan rakentaa live-esitystä. Silloin, kuten nytkin, show rakentui vähitellen: muusikot liittyivät vuorollaan yhtyeen keulakuvaan, lavastus ja energia kasvoivat vaiheittain, ja ilta huipentui euforiseen yhteisöllisyyteen.

Viime vuosina Byrne on jatkanut livemusiikin mahdollisuuksien laajentamista. Vuoden 2018 "American Utopia" -sooloalbuminsa kiertueella hän jätti jäykät lavarakenteet taakseen. Muusikot liikkuivat vapaasti, ilman kaapeleita tai kiinteitä asemia, tarkkaan koreografioidussa – mutta silti spontaanilta tuntuvassa – äänien ja liikkeen tanssissa. Tämä konsepti ihastutti yleisöjä ympäri maailman ja loi pohjan Byrnen seuraavalle luovalle harppaukselle.

Uusimmalla "Who Is The Sky?" -albumillaan ja paluullaan keikkalavoille Byrne toi visionäärisen esityksensä ruotsalaisen Rosendalin yleisölle. Lavalle nousi tusinan verran sinisiin pukeutuneita muusikoita, tanssijoita ja laulajia, joiden jokainen askel ja sävel oli kuin täydellisesti yhteensovitettu. Tapa, jolla lavastus ja liikekieli sulautuivat musiikkiin, hälvensi taidemuotojen rajat ainutlaatuisesti.

Visuaalisuus oli olennainen osa iltaa: kankailla nähtiin kekseliäitä videoita, animaatioita ja rauhallisia luontokuvia, jotka syvensivät musiikin teemoja. Kokonaisuuden saumattomuus ja tarkkaan hiottu yhteispeli todistivat taiteilijaryhmän perusteellisen valmistautumisen.

Ohjelma kattoi Byrnen omia kappaleita sekä Talking Headsin klassikoita, kuten "Psycho Killer", "Once In A Lifetime" ja vauhdikas "Life During Wartime". Silti illan ydin löytyi itse tunnelmassa. Ryhmän, erityisesti nyt 74-vuotiaan mutta yhä elinvoimaisen Byrnen, säteilevä ilo tarttui yleisöön ja synnytti harvinaisen yhteisöllisyyden tunteen.

Huipennus nähtiin "Burning Down the House" -kappaleen aikana, kun lavan valot hehkuivat oransseina ja niin esiintyjät kuin yleisö tempautuivat riemukkaaseen juhlintaan. Yleisö tanssi vapaana arjen huolista, antautuen hetken riemuun. Byrnen taiteellisuus rikkoi rajoja ja loi tilan, jossa musiikki, liike ja yhteinen ihmisyys tulivat hetkeksi etusijalle.

David Byrnen konsertti ei ollut vain moitteeton esitys; se todisti luovuuden voiman kohottavan ja muuttavan ihmisiä. Avaamalla esityksen osallistavaan, euforiseen kokemukseen Byrne osoitti, kuinka musiikki rakentaa yhteisöllisyyttä ja levittää puhdasta onnea. Harva taiteilija yltää näin poikkeukselliseen nostatukseen – siksi tämä Rosendalin ilta jää lähtemättömästi mieleen.