Presidenten: Takaisin öihin, lavalle ja jääkaudelle

”Nätter” kertoo siitä hetkestä, kun aivot ryhtyvät ylitöihin juuri kun pitäisi nukkua. Onko kappale syntynyt tietystä yöstä vai pikemminkin toistuvasta tilasta?

Voi aikoja! Aivoni öisin ovat aivan oma lukunsa. Minulle se on ehdottomasti toistuva ilmiö. Nykyään nauran aamuisin sille, kuinka uskomattoman banaaleista asioista on maannut unettomana yön aikana. Mutta silloin tällöin syntyy jokin neronleimaus.

Kuvailette kappaletta muistutukseksi olla murehtimatta asioita, jotka kuitenkin voivat odottaa huomiseen. Oletteko itse kehittyneet tässä asiassa vuosien varrella?

En oikeastaan, valitettavasti uskon, että se on yhtä paha nyt kuin aina ennenkin, haha. Mahdollisesti jopa pahempaa… En ole aivan varma, että edes haluan sen muuttuvan. Minusta tuntuu, että se on ainakin minulle tapa käsitellä tietoa ja tunteita ilman, että se vaikuttaisi arkeeni merkittävästi.

Kappale sai muotonsa livenä ennen äänitystä. Mikä muuttui eniten ensimmäisestä versiosta valmiiseen äänitteeseen?

Soitannollisesti ja melodisesti "Nätter" kirjoitettiin melkein kokonaan treenikämpällä, täysin alusta. Teksti syntyi yöllä, kuten ne usein tekevätkin. Tavallisesti kappale onkin valmiimpi, tekstin ideoiden ja perussoinnun kera, joita sitten työstämme eteenpäin. Tällä kertaa se vain loksahti paikoilleen, yhdellä ainoalla sanalla: "Nätter". Vaikeinta studiossa on saada aikaan samaa painetta kuin livenä, joka syntyy volyymista ja energiasta. Sen sijaan olemme korvanneet sen hieman ylimääräisillä instrumenteilla, kuten akustisella kitaralla, koskettimilla, pedal steelillä ja lyömäsoittimilla, joita emme triona käytä livenä. Mutta kaiken kaikkiaan ne ovat hyvin samanlaisia.

Milloin tiedätte, että kappale on valmis – studiossa, lavalla vai silloin kun yleisö alkaa reagoida siihen?

Kappale ei luultavasti koskaan ole täysin valmis, uskon minä. Äänite on lähinnä aikadokumentti siitä, miltä se kuulosti sillä hetkellä. Leikimme usein kappaleillamme, niin treeneissä kuin live-esiintymisissäkin. Muutamme jatkuvasti yksityiskohtia ja dynamiikkaa studioverisoon nähden.

Teillä on toinen jalka 90-luvun indiepopissa ja toinen glamrockin boogiewoogie-meiningissä. Mitkä artistit tai levyt ovat ujuttautuneet DNA:hanne?

Bändissä meillä on kaikilla hieman eri suosikkeja. Voin mainita vain omat vaikutteeni. Joitain esikuviani ovat esimerkiksi Sweet ja Queen moniäänisine lauluineen. Produktsioonissa on varmasti myös aika paljon David Bowieta ja T-Rexiä. Melodiakielen ja ilmaisun kannalta uskon, että Radiohead, Suede ja Jeff Buckley ovat muovanneet minua laulajana, lauluntekijänä ja kitaristina eniten. Oi, niin monta muutakin on vaikuttanut meihin, kuten Kula Shaker, Supergrass, Blur…

Kuinka Höganäs ja Luoteis-Skånen rannikko vaikuttavat ilmaisuunne, niin sanoituksissa kuin musiikissakin?

Olen kirjoittanut sanoituksia ja musiikkia koko elämäni, mutta uskon, että vasta täällä Skånen maaseudulla olen löytänyt jotain sanottavaa. Luonto ja meri tuovat rauhan, jota tarvitsen ajatellakseni. Myös Höganäsin yrittäjähenkisyys ja luovuus ovat todella inspiroivia. Ei mikään ole mahdotonta! Tänne on saapunut ihmisiä koko Ruotsista ja maailmalta tuoden mukanaan kokemuksiaan, osaamistaan ja kiinnostuksenkohteitaan, mikä on tehnyt tästä pienestä niemimaasta kulttuurisen sulatusuunin.

Kirjoitatte elämästä “sellaisena kuin se on”. Onko joku aihe, josta on erityisen vaikea kirjoittaa yksinkertaisesti ja rehellisesti?

En usko, että mikään aihe tuntuu väärältä, kun se löytää oikean muotonsa. Minulle tärkeintä on, ettei siitä tule teennäistä. Kirjoitan asioista, jotka olen kokenut, enkä halua käyttää sanoja, joita en käyttäisi arkikielessä, enkä kertoa asioista, jotka eivät jollain tavalla ole koskettaneet minua.

Esikoisalbumin nimi on Tillbaka till istiden, baby. Se on otsikko, jonka haluaa heti kysyä – mistä se on peräisin?

Hyvä kysymys. Emme itsekään oikein tiedä haha, mutta tuli pitkä ja kylmä talvi, jonka läpi sinnittelimme, ja jollain tavalla se tuntui juuri oikealta. Se tuntui leikkisältä ja tarttuvalta, mutta samalla on vakavampi sävy siinä, että maailma tuntuu monin tavoin menevän huonompaan suuntaan. Ehkä olemme matkalla kohti uutta jääkautta tai keskiaikaa, kuka tietää?

Mitä kuuntelijat voivat odottaa albumilta verrattuna singleen ”Nätter”?

Se on joidenkin mielestä aika hajanaisen kuuloinen levy. Emme ole paljonkaan miettinyt pysymistä yhdessä genressä. Levyllä on sekä tanssittavaa, melankolista, psykedeelistä että mahtipontista. Punainen lanka ovat maanläheiset teemamme sanoituksissa ja toivottavasti tunnistettava instrumentaalinen ID. Haluamme päästä siitä eroon, että kaikilla levyn kappaleilla on sama tyyli, tai että tuotanto on niin viimeistelty, että kaikki persoonallinen ilmaisumahdollisuus on häivytetty.

Millainen prosessi albumin takana on – onko se kasvanut hitaasti vai ollut enemmän yhtäjaksoinen luovan työn kausi?

Se on vähän sekä että, oikeastaan. Kun päätimme tehdä albumin, halusimme ottaa mukaan muutaman oman suosikkikappaleemme ja täydentää niitä kokonaan uusilla. Joten puolet levystä oli jo, enemmän tai vähemmän, valmiiksi äänitettynä. Loput olivat uusia kappaleita, jotka syntyivät yhdessä luovassa jaksossa. Uskon myös, että bändinä ja ihmisinä kehitämme ja haluamme rikkoa uutta musiikillista maaperää, mikä usein tapahtuu hitaasti ajan myötä.

Laulatte blekingin/sydruotsin murteella. Tuntuuko murre tärkeältä osalta bändin identiteettiä?

Uskon, että se on erittäin tärkeä osa soundiamme. Se tekee siitä jollain tavalla rehellisempää. Kaikki kolme laulamme omilla alkuperäismurteillamme, vaikka pääosin oma blekingin murteeni kuuluu eniten, mutta kolmen murteemme yhdistelmä luo todennäköisesti kitkan, joka voi olla jotain ainutlaatuista.

Sanotte, että soundi on muodostunut livenä. Onko Presidenten ensisijaisesti livebändi, joka sattuu tekemään levyjä, vai toisinpäin?

Uskon, että Studio-Presidenten ja Live-Presidenten ovat kaksi eri asiaa. Osaksi siksi, että äänitämme usein melko nopeasti sen jälkeen, kun kappale on kirjoitettu ja sovitettu, kun taas livenä olemme harjoitelleet ja leikkineet kappaleen kanssa ja löytäneet siihen mielestämme hauskoja asioita. Äänite on myös jotain pysyvämpää, joten olemme ehkä studiossa hieman pidättyväisempiä kuin livenä. Olemme myös trio, joten studiossa energian - jota livenä on - täytyy korvata jollain muulla. Toivon, että olemme sekä live- että studiobändi, vain eri ilmaisutavoilla.

Mitä kappaleille tapahtuu, kun ne kohtaavat yleisön? Tulevatko niistä riehakkaampia, pehmeämpiä vai jotain muuta?

Kuten aiemmin mainitsin, leikimme usein sovitusten kanssa, joten ne voivat livenä mennä mihin suuntaan tahansa. Emme ole kovin riehakkaita persoonia kukaan meistä, mutta uskoisin, että elävänä soitamme kolisevammin ja energisemmin kuin levyllä. Sekä Love että Jörgen ovat koulutettuja jazziin ja improvisointiin, joten live-esiintymisessä haastetaan paljon. Haha Yritämme kuitenkin pitää settilistamme mahdollisimman dynaamisena, joten siinä on sekä rauhallisia että energisiä hetkiä.

Vinyyli julkaistaan samaan aikaan julkaisukeikan kanssa Tivolissa, Helsingborgissa 25. kesäkuuta. Mitä tuo ilta merkitsee teille?

Siitä tulee maaginen ilta 25. kesäkuuta ja samalla meille kaikille kolmelle ensikerta, kun julkaisemme musiikkia fyysisenä vinyylinä! Se on lapsuudenunelma, josta tulee totta. Vihdoinkin! The Tivoli Helsingborgissa on lisäksi minulle yksi ensimmäisistä OIKEISTA paikoista Karlshamnin ulkopuolella, jossa sain esiintyä livenä, monen monta vuotta sitten. Siihen paikkaan liittyy paljon muistoja.

Minkä tyyppinen keikka sopii Presidentenille parhaiten: hikinen klubi, festarilava vai jotain ihan muuta?

Me kaikki kolme pidämme eniten klubikeikoista, vaikka festivaalit avaavat ovia useammalle yleisölle. Klubeissa on jotain intiimiä, kun ollaan lähellä muita ihmisiä kovalla volyymilla.

Mikä on tyypillisin Presidenten-hetki treenipäivänä?

Olemme aika järjestelmällisiä itse asiassa, joten mitään ihmeellistä ei tapahdu. Mutta meille tyypillistä on, että aina odotamme innolla kappaleidemme sovittamista ja pientä viilausta koko ajan.

Teillä on oma studio, jonka näkymää kuvaillaan henkeäsalpaavaksi. Kuinka paljon ympäristö vaikuttaa luovuuteen?

Uskon, että sijainti, näkymä ja ryhmädynamiikka antavat kiitollisuutta siitä, miten hyvin meillä oikeasti on. Voimme sulkea kaiken ikävän ulkopuolelle muutamaksi tunniksi.

Mistä rakkaudellisista asioista kiistelette bändissä eniten – tempo, ääni, tekstirivit vai kahvin määrä?

Luulen, ettemme ole koskaan oikeasti riidelleet. Meillä on yhteinen näkemys siitä, että ilmaisemme musiikkiin liittyviä asioita mahdollisimman suoraan ja selvästi, kuitenkaan olematta tylyjä. Lähes kaikki ideat kokeillaan ennen kuin ne hylätään tai otetaan käyttöön. Kaikki kappaleen parhaaksi. Muuten olemme kolme täysin erilaista yksilöä, ja juuri se luo oman soundimme.

Mitä haluaisitte ihmisten kokevan kuullessaan Presidentenin ensimmäistä kertaa?

Toivomme: WOW!! 😃

Uskomme siihen, että fanikunta kasvaa dynaamisesti ja orgaanisesti, ja siinä live-esiintymiset ovat tärkeässä osassa. Yhtä tärkeitä ovat musiikkitoimittajat ja ihmiset, jotka palavat musiikille. Toivomme, että musiikkimme maine leviää suusta suuhun. Sosiaalinen media ja suoratoistosivustot näemme enimmäkseen tiedotuskanavina niille, jotka ovat jo löytäneet meidät – luultavasti jonkin keikan tai arvostelun kautta…

Paras kappale autossa matkalla keikalle?

Autossa matkalla keikoille puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Tuskin ehdimme edes kuunnella musiikkia. Puhuminen vie kaiken ajan! 😃

Mitä tapahtuu albumin julkaisun jälkeen – mikä on Presidentenin seuraava askel?

Teemme paljon konsertteja kesän ja loppuvuoden aikana. Joitakin päiviä ja keikkapaikkoja on julkaistu, esim. 5.9. Pustervikissä Göteborgissa ja aivan ihanassa pienessä ulkopaikassa täällä päin Mölessä, nimeltä Salty Dog 17.7. Mutta lisää päiviä ja paikkoja julkaistaan hyvin pian Instagramissa 😉. Tietenkin julkaisemme vielä lisää kappaleita digitaalisesti ja myös koko albumin digitaalisesti, kesän lopussa. Haluamme nimittäin, että te, jotka oikeasti investoitte fyysiseen albumiin ja tulette katsomaan live-esiintymistä, tunnette itsenne hieman VIP-porukaksi. Muut saavat tyytyä siihen, mitä on jo tarjolla. 🙂