Kaos, kalliit farkut ja paljon E:tä – haastattelu Sylvie’s Headin kanssa

Kuvailette albumia sanoilla "A narcotic correction of the reverberating sonic solstice." Mitä se oikeastaan merkitsee teille – ja pitääkö melkein olla vähän läpihikoiltu tanssilattialla, jotta sen ymmärtää täysin?

Kyse on inhimillisen tietoisuuden rajojen tutkimisesta, kaikkien vuoksi. Kukaan muu muusikko ei enää uskalla tehdä sitä, he ovat yhtä pelokkaita ja tietämättömiä kuin ne ihmiset, joiden annetaan ohjata heitä.

Välillä tuntuu, että musiikkinne käsittelee enemmän kehoa kuin aivoja. Onko teille tärkeää, että musiikki tuntuu ennen kuin sitä ymmärretään?

Tavallaan, musiikki on kyse äänestä. Jotain, jonka me kaikki voimme tuntea.

Kappaleenne tuntuvat usein siltä, että ne ovat hajoamassa kappaleiksi – mutta juuri ennen totaalista romahdusta ne löytävät taas rytmin. Onko kaaos jotain, mitä aktiivisesti tavoittelette?

Ei, yritämme soittaa niin tiukasti kuin mahdollista.

"Everything Is Free" on otsikko, joka tuntuu samanaikaisesti sekä vapauttavalta että melko synkältä. Mitä se merkitsee teille?

Kaikki on ilmaista. Olemme kaikki vapaita. Sitä minä halusin sanoa.

Kappaleissanne on jotain hyvin intensiivistä ja lähes maanista. Onko Sylvie’s Head tapa purkaa asioita, joille muuten ei ole tilaa?

Ilman treenikämppää minulla ei ole paikkaa kitaralleni. On hyvä olla ylimääräinen varasto.

Kuinka paljon musiikistanne syntyy treenikämpällä ja kuinka paljon rakennetaan studiossa?

Emme äänitä studiossa.

Jos debyyttialbumi olisi fyysinen paikka – miltä se näyttäisi?

Kuin mukava puisto – suihkulähteellä.

Keikkanne näyttävät jo muodostuneen isoksi osaksi bändistä liikkuvaa hypetystä. Tuntuuko siltä, että Sylvie’s Head pitää kokea livenä ymmärtääkseen sen täysin?

Riittää kun seuraat meitä Instagramissa.

Onko joku keikka ollut sellainen, jossa tuli tunne: "Okei, nyt tämä tapahtuu oikeasti"?

Kun Victor imi stumppia Walesissa.

Kuulostatte bändiltä, joka voisi yhtä hyvin olla peräisin hikiseltä klubilta Berliinissä kuin Göteborgista. Kuinka paljon teidän vaikutti klubikulttuuri ja elektroninen musiikki?

Kasvoimme kaikki hikisen klubin sisällä Berliinissä, siinä se.

Teissä on melko tinkimätön energia. Oletteko saaneet kuulla, että teidän pitäisi ehkä hillitä jotain osia ollaksenne "helpommin lähestyttäviä"?

Kyllä, jatkuvasti painostetaan, etenkin yleisöltä.

Manifest-palkinnon "Best in Rock" -ehdokkuus tuntuu melkein ironiselta, kun samalla vedätte niin moneen muuhun suuntaan kuin perinteiseen rockiin. Tunnetteko edes kuuluvanne rock-skenelle?

Kukaan ei enää soita perinteistä rockia, ehkä Stones, mutta hekin ovat nykyään enemmän showmeininkiä. Rakastamme rockia.

Monet uudet bändit tuntuvat harkituilta visuaalisesti ja musiikillisesti alusta asti. Kuinka tietoisia olette omasta estetiikastanne ja identiteetistänne?

Käymme suihkussa ja kampaamme hiukset ennen jokaista keikkaa. Siinä on aina taka-ajatus.

Mikä kappale albumilla kertoo eniten siitä, keitä Sylvie’s Head on juuri nyt?

Ei mikään, sinun pitää kuunnella seuraava levy.

Entä mikä kappale oli vaikein saada kuntoon?

Hound Dog.

Tuntuu, että teitä ajaa vauhti ja impulssi. Pelottaako koskaan pysähtyminen?

Kyllä. Välttelemme lepoa.

Mikä on kontrollin ja totaalisen kaaoksen suhde, kun teette musiikkia?

Ne pitävät toisistaan. Luulemme, joskus ehkä. Ei aina. Se on monimutkaista, kuten sanotaan.

Flirttailette paljon muinaisuskon ja myyttien kuvakielen kanssa. Mitä viikingit merkitsevät teille?

Totta kai kaikkea. Missä olisimme ilman heitä? Todennäköisesti ei missään.

Mitä toivotte ihmisten kokevan kuultuaan "Everything Is Free" ensimmäistä kertaa?

Kuinka heitä olisi juuri ajettu takaa metsässä 50 000 karhun toimesta.

Jos joku ei ole koskaan kuullut Sylvie’s Headiä ja saa kuulla vain yhden kappaleen – mikä se olisi?

En tiedä, mitä mieltä te olette? Varmaan Maintainer.

Mitä kuuntelitte itse albumin tekemisen aikana?

Huonon bändin treenikämpällä naapurissa. Voi kuinka mölyisiä ne ovat. Ja Ken Ring, hän käy joskus nauhoittamassa siellä. Meistä hän on mahtava. Free Ken Ring.

Onko joku artisti tai skene, jonka koette erityisen sukulaiseksi?

Afrikkalaiset tribaalirituaalit.

Mitä haluatte Sylvie’s Headin olevan viiden vuoden päästä?

Pandrogyna.

Ja lopuksi – kun kaikki menee liian nopeasti, kaikki säröytyy ja kaikki on karkaamassa käsistä… mikä pitää bändin yhä koossa?

Kalliit farkut.

Kappaleenne voivat tuntua välillä vaikeilta, välillä täysin itsestäänselviltä. Haluatteko jakaa, mitä sointuja käytitte?

Paljon E:tä.