Adept: "Nyt on taas oikeasti hauskaa"

Soititte tänä vuonna Sweden Rockissa – mitä teille merkitsee esiintyä yhdellä Ruotsin suurimmista hard rock -festivaaleista?

Se on todellinen bucket list -juttu. Puhuimme siitä jo aiemmin – olemme olleet mukana niin kauan ja soittaneet niin monilla festivaaleilla Ruotsissa, myös sellaisilla joita ei enää ole olemassa. Mutta juuri Sweden Rockiin on aina ollut vaikea päästä.

Se johtuu luultavasti siitä, että festivaalilla oli aiemmin melko rajattu profiili eikä sinne ehkä haluttu liian huutavaa musiikkia. Sitten he alkoivat laajentaa ohjelmaansa viisi, kuusi, seitsemän vuotta sitten, mutta silloin meillä oli tauko eikä bändi ollut enää aktiivinen.

Kun palasimme ja saimme tarjouksen, olimme heti: "Nyt mennään." Otimme sen vastaan suoraan. Oli uskomattoman hauskaa.

Nousitte lavalle jo 12:30 perjantaina – miten valmistaudutaan antamaan täysi energia keskellä päivää?

Sehän on melkein aamupalaaika, haha.

Mutta yleisön reaktio oli valtava. Mielestäni ne, jotka olivat paikalla, antoivat itsestään kaiken. Ei ole helppoa soittaa 12:30, mutta olemme todella iloisia vastaanotosta.

Yleisö oli legendaarinen. Oli satanut, oli kylmä ja ihmiset olivat nukkuneet teltoissa – ja silti he nousivat ylös ja antoivat kaikkensa. Siitä saa valtavasti energiaa.

Se on aina vastavuoroista. Haluamme, että yleisö on mukana, mutta saamme myös heiltä energiaa. He antavat meille yhtä paljon kuin me heille.

Oliko tämän vuoden ohjelmistossa bändejä, jotka halusitte itse ehtiä näkemään?

Ehdottomasti. Esimerkiksi Foreigner. Tyyli on jossain puolivälissä minun ja vanhempieni sydämissä. Sitä kautta löydämme yhteisiä musiikillisia kohtia.

Olen myös suuri Iron Maiden -fani, mutta he soittivat eilen ja me tulimme vasta aamulla, muutamaa tuntia ennen keikkaa.

Onhan se aina hauskaa nähdä myös esimerkiksi Helloween. On vaikuttavaa nähdä heidän juhlistavan 40-vuotista taivaltaan.

Adeptilla on aina ollut vahva live-maine. Mikä on teille tärkeintä festivaalilavalle noustessa?

Että tekniikka toimii.

Minä stressaan siitä aivan valtavasti ennen keikkaa. Olen kuin stressaantunut kanaemo. Jos jotain ei toimi, ajattelen heti että keikka on pilalla. Siksi meidän on pakko olla mukana henkilöitä, jotka osaavat hoitaa tekniikan.

Muut ovat ehkä hieman rennompia, mutta minä käyn kierroksilla. Tänään meillä ei esimerkiksi ollut aluksi korokkeita, ja silloin tuli: "Stoffe, hoida korokkeet!" Lopulta kaikki järjestyi kuitenkin. Niin käy lähes aina.

Adept on ollut mukana jo kauan. Mikä on suurin ero tämän päivän bändissä verrattuna alkuaikoihin?

Ennen meillä oli hirveä palo. Halusimme soittaa, juhlia ja sopia siihen kuvaan, millainen bändin "kuuluu" olla. Se taisi välillä mennä vähän yli.

Nykyään nautimme enemmän. Ehkä emme tehneet sitä samalla tavalla ennen. Nyt monella meistä on lapsia. Filipillä oli tänään omat lapsensa mukana, ja meillä muidenkin on ollut lapset mukana Broken Summerissa. Siinä on uudenlaista kypsyyttä.

Nyt on taas oikeasti hauskaa. Emme olleet aktiivinen bändi pitkään aikaan, ja uskon että intohimo hiipui jossain vaiheessa kun kaikki meni liian vauhdikkaaksi. Nyt ei ole enää samaa painetta. On muutama keikka siellä täällä, perhe mukana, ja hauskuus on erilaista.

Arvostan musiikkia enemmän nyt kuin silloin kun olimme suurimmillamme, joskus 2009–2016 välillä. Nykyään meillä on päivätyöt ja musiikki on enemmän iso harrastus. Silloin voimme tavata ja se on vain hauskaa.

Onko suhtautumisenne menestykseen muuttunut vuosien varrella?

Kyllä, todella.

Nuorempana painostaa itseään paljon. Pitää täyttää omat odotukset, muiden odotukset ja ehkä myös levy-yhtiön odotukset.

Kun saimme levytyssopimuksen, olin noin 21 ja muut olivat vielä nuorempia. Silloin oli helppo päätyä jonkun toisen käsitykseen siitä, miltä bändin pitäisi näyttää, puhua ja kuulostaa. Nykyään ei enää ole samaa asiaa. Olemme nykyään varmemmin omia itsejämme.

Tulette ruotsalaiselta post-hardcore- ja metalcore-sceneltä – miltä teidän mielestänne kyseisen skenen kehitys näyttää siitä lähtien kun löitte läpi?

Ihan hullulta.

Nykyään on niin monta huikeaa bändiä: Imminence, Thrown, Orbit Culture, Aviana ja monia muita. On uskomatonta, millaisia bändejä Ruotsi on saanut aikaiseksi.

Toivon ja uskon, että ehkä olimme mukana avaamassa joitain ovia, koska olimme aikaisin liikkeellä omassa jutussamme. Mutta nämä bändit ovat vieneet sen aivan uudelle tasolle. Kaikki kunnia heille. Olemme todella vaikuttuneita.

Monilla faneilla on vahvoja muistoja vanhoihin biiseihinne liittyen. Miten tasapainotatte nostalgian ja halun mennä eteenpäin?

Se on vaikeaa.

Haluamme toki soittaa uusinta materiaalia, mutta ehkä se ei aina ole sitä, mitä kaikki haluavat kuulla. Samaan aikaan nimenomaan sitä me itse mieluiten soitamme.

Siinä on kyse tasapainosta. Sweden Rockissa soitimme useita kappaleita ensimmäiseltä albumilta, mutta myös uudempaa materiaalia. Ymmärrän todella, että ihmiset haluavat kuulla vanhoja kappaleita. Olemme vaikuttaneet moniin niillä, ja kun soittaa vanhoja biisejä, nostalgiatunne todella iskee. Silloin yleisöön tulee erityinen energia.

Mikä sai Adeptin palaamaan tauon jälkeen?

Luulen, että pandemialla oli iso rooli.

Soitimme festivaalilla Saksassa joulukuussa 2019, ja sitten pandemia tuli pian sen jälkeen. Emme olleet siihen varautuneet, mutta uskon, että se oli meille bändinä hyvä. Meidän ei tarvinnut suorittaa. Meidän ei tarvinnut olla aktiivinen bändi.

Keskityimme enemmän perheeseen, uraan ja elämään muutenkin. Musiikki jäi hetkeksi jopa muistiin vain. Mutta muutaman vuoden jälkeen kaipasimme sitä taas.

Pidimme aina yhteyttä, vaikka joskus saattoi mennä pitkäänkin ilman viestimistä tai soittamista. Emme koskaan sanoneet, että olisimme lopettaneet, mutta emme myöskään postanneet mitään someen vuosiin. Lopulta löysimme takaisin intohimon pariin.

Kun kirjoitatte uutta materiaalia tänä päivänä, alkaako se useimmiten riffistä, tunnelmasta, tekstistä vai jostain muusta?

Se voi alkaa monella tapaa.

Jollain saattaa olla vahva tekstirivi. Gustav tai Casper voi tulla hyvän riffin kanssa. Jollain on idea ja silloin vain tuntuu: "Heti mennään."

Ennen mentiin treenikselle pussillinen olutta mukana ja jamiteltiin yhdessä. Pandemian aikana kaikki meni digitaaliseksi, ja se ei ehkä sopinut meille kovin hyvin. Teams ja web-kamera eivät ole ihan meidän juttu.

Kun pääsimme taas yhteen, kaikilla oli kertynyt ideoita. Lapset olivat kasvaneet ja elämä näytti erilaiselta. Sitten voimme taas tehdä musiikkia luonnollisella tavalla.

Adept on usein yhdistänyt aggressiivisuutta melodisiin osuuksiin. Miten löydätte tasapainon brutaalin ja tunnepitoisen välillä?

Itselleni paljon siitä tulee lyriikoiden kautta.

Olen aina kallistunut tunnepitoisempaan suuntaan. Tulen emo- ja punk-sceneltä ja olen aina rakastanut esimerkiksi My Chemical Romancen kaltaisia bändejä. Olen myös aina pitänyt runoudesta, vahvoista sanoituksista ja kirjoitetusta muodosta.

Opiskelin journalismia kolme vuotta, mikä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, koska journalismissa keskitytään tiiviiseen ja selkeään ilmaisuun. Mutta rakastan, miten paljon voi ilmaista sanoilla. Se on kulkenut mukana myös laulun kirjoittamiseen.

Tunnepitoisuus on aina ollut meille tärkeää.

Mikä tekee kappaleesta "Adept-biisin"?

Se on kai se punainen lanka.

Adeptissa on tavaramerkkinä aggressiivisen ja tunnepitoisen yhdistelmä. Se on raskasta, mutta tunne on aina mukana. Vaikka soundi kehittyy, se ydin pysyy samana.

Blood Covenantilla löysimme soundin, joka tuntuu meille tuoreelta. Netissä joku voi sanoa, että se kuulostaa nostalgiselta, mutta meille se tuntuu ennemminkin siltä, että olemme löytäneet takaisin johonkin, mikä kuulostaa oikealta.

Onko musiikillisia alueita, joita haluaisitte tutkia lisää?

Sen näkee aikanaan.

Kirjoitimme kappaleita niin paljon, että niistä voisi tulla lisää materiaalia, ehkä toinenkin levy. Mutta juuri nyt viihdymme todella hyvin siinä soundissa, jonka olemme löytäneet.

Emme koe, että meidän pitää tehdä jotain täysin erilaista vain siksi että pitää. Tämä on se mitä osaamme, tämä on mitä teemme, ja tätä moni haluaa kuulla meiltä.

Teillä on todella uskollinen fanikunta. Mikä on tehnyt ihmisille helpoksi pysyä Adeptin mukana vuodesta toiseen?

Luulen, että olemme olleet aika vähän dramaattisia.

Emme ole ottaneet itseämme liian vakavasti. Bändimaailmassa voi helposti tulla prestiisiä – että kaiken pitää olla täydellistä, pitää olla maailman paras backdrop, backline ja niin edelleen.

Olemme lähinnä vain menneet lavalle ja pitäneet hauskaa. Olemme itsekin olleet yleisössä samoilla festivaaleilla kuin fanimme. Olemme osa samaa skeneä. Uskon, että ihmiset pitävät tuosta samaistuttavuudesta.

Mikä biisi saa eniten yleisöreaktioita livenä?

"At Least Give Me My Dreams Back, Secrets!"

Se on ehdottomasti yksi niistä kappaleista, jotka saavat eniten reaktioita. Ihmiset osaavat kappaleen, ja ymmärrän todella miksi. Kun itse menee katsomaan bändiä, jota rakastaa, haluaa kuulla juuri ne biisit, jotka merkitsevät itselle eniten.

Nostalgiapainolla on valtava vaikutus.

Mitä teette ensimmäiseksi todella intensiivisen keikan jälkeen?

Käymme suihkussa ja teemme grogeja.

Ei juuri ole parempaa keikan jälkeen kuin suihku ja vahva grogi. Tavataan, jutellaan vähän, käydään suihkussa ja otetaan ehkä olut. Se on vaikeasti päihitettävää.

Kun keikalla on kolme kappaletta jäljellä, alkaa melkein nähdä vain suihkun mielessään.

Kuka bändissä on järjestelmällisin kiertueella – ja kuka täysin kaaos?

Järjestelmällinen: Gustav. Kaaos: Filip ja Robert.

Mitä pitää aina löytyä bäkkäriltä, jotta olette tyytyväisiä?

Ruoka on aina ihanaa. Myös naposteltavaa.

Ja giniä, haha.

Jos Adept tekisi yllättävän coverin, mikä kappale sopisi parhaiten?

Olemme oikeastaan jo tehneet yllättävän coverin aiemmin. Olimme mukana kokoelmalevyllä, jossa kaikki bändit tekivät covereita. Monet valitsivat jättihittejä, mutta me valitsimme Crashdïetin "Riot in Everyone" -biisin.

Lisäksi haluaisin itse tehdä Duran Duranin "Ordinary Worldin".

Mitä Adeptille tapahtuu Sweden Rockin jälkeen?

Saa nähdä.

Mahdollisesti suunnitteilla on Kiina/Japani syksyllä, ja myös jotain Etelä-Amerikassa on keskustelussa. Etelä-Amerikassa emme ole soittaneet aiemmin, joten se olisi todella siistiä.

Olemme kiertäneet paljon Kiinassa aiemmin, mutta Etelä-Amerikka olisi jotain uutta. Onhan nähnyt, miten fanit siellä voivat olla – ihan hulluna, parhaalla mahdollisella tavalla.

Onko jotain, mistä edelleen haaveilette bändinä?

Vans Warped Tour olisi ollut sellainen juttu. Miten emme ole soittaneet siellä?

Myös Download Festival ja Rock am Ring tai Rock im Park olisivat unelmakeikkoja.

Lisäksi haluaisimme olla lämppärinä Killswitch Engage -bändille. Se on yksi maailman parhaista bändeistä. Kuuntelimme heitä matkalla alas ja on edelleen käsittämätöntä, miten hyviä he ovat.

Voivatko fanit odottaa lisää musiikkia tulevaisuudessa?

Emme aio koetella kohtaloa, mutta kyllä, materiaalia löytyy.

Kirjoitimme kappaleita enemmän kuin viimeiselle levylle tarvittiin. Tuleeko uusi levy, sen näkee myöhemmin, mutta materiaalia kyllä on.

Kun katsotte eteenpäin – miltä haluatte seuraavan Adept-luvun tuntuvan?

Haluamme todennäköisesti jatkaa siinä soundissa, jonka olemme nyt löytäneet.

Blood Covenant tuntui meille tuoreelta. Siinä on jotain, mikä kuulostaa Adeptilta, mutta silti uudelta. Emme halua tehdä jotain täysin toista vain tekemisen takia.

Punainen lanka tulee aina säilymään.

Onko jotain yllättävää yksityiskohtaa, tapaa tai bändin sisäistä juttua jota fanit eivät ehkä tiedä?

Robert oli ensimmäinen henkilö Ruotsissa, joka läpäisi Mega Man 2 -pelin, mikä huomioitiin Nintendo-klubin lehdessä. Casper sijoittui vaikuttavasti kuudenneksi Guitar Hero -kisassa DreamHack 2008:ssa.